
Kirjoittelin tuossa viimeksi pihan perällämme olevasta luonnontilassa olevasta risukompostista. Viikonloppuna oli tarkoitus kitkeä valtaviksi pensaiksi kasvaneita nokkosia. Jonkin verran niitä käsipelillä sain kitkettyä, trimmerikin otettiin välillä avuksi, mutta urakka jäi silloin kesken.

Tänään sitten tutkiessani nokkospensaita huomasin ilokseni niiden tarjoavan leppäkertuille kodin. Lehdillä oli kymmenittäin leppäkerttuja, pienen pieniä hämähäkkejä, ja muutamia kotiloita! Miten olinkaan iloinen, että tuo kitkemishomma jäi silloin kesken. Ja miten iloinen myös, siitä, että jaksoin rauhoittua, katsoa tarkemmin ja löytää.


Eikä se nokkonen ole minusta yhtään hullumpi kasvi, kun asiaa mietin. Terveysvaikutuksista ollaan jo kauan tiedetty, sekä lannoitteesta, jota nokkosesta voit valmistaa. Tästä lähtien Meidän Kodin Pihalta löytyy aina villinä kasvavaa nokkosta, sieltä pihan perältä.
Elokuisen alkuillan lämmin valo heijastaa nokkosen lehtiin ja saa kasvin poltinkarvat hohtamaan hopean sävyissä. Siellä lehtien kätköissä on ihan oma elämänsä.

Kun asiaa uusin silmin ajattelen on nokkosen sisäinen kauneus lähes vailla vertaansa. Taitaa tämä vaatimattoman näköinen kasvi olla pihamme salainen kuningas.
Kaunista elokuun viimeistä viikkoa sinulle.
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti