Kesän viimeinen viikonloppu

Se olisi sitten viimeinen päivä, ennen kun kuun alkuliitteessä mainitaan syksy.  On ollut pitkä kesä. Aloittelin huhtikuun lopulla instan puolella uutta sivua @meidankodinpihalla . Silloin elettiin kevään loppua, kesän alkua. Tuntuu, että kaikesta tuosta on ikuisuus. 

Sirotuomipihlaja keväällä

Puutarhassa kukkivat kymmenet tulppaanit, pieni ketokukkaprojektini sai alkunsa, istutettiin kitkettiin, kylvettiin ja edessä tulisi olemaan uusia alkuja, valoisia yöttömiä öitä. Tuntuuko sinusta, että keväästä on ikuisuus?

Tänään olen viettänyt puutarhassa aikaa lähinnä vain katsellen ja kierrellen. Havainnoiden yksityiskotia. Suuremmat pihatyöt olen vielä lykännyt tulevaisuuteen. Oli kiva vain nautiskella joutenolosta ja kuunnella luontoa.

Tulevina viikkoina täällä ainakin riittää haravointihommia, omenapuun sadon korjuuta, tomaattien alasottoa. Muutamia oksia pitäisi karsia puista ja laittaa kasvihuone talviteloille. 

Omenoista olen tehnyt jo hilloa. Tarkoitus olisi vielä ehtiä viemään tuoremehuasemalle muutama kymmenen kiloa puristettavaksi. Siiderin tekoa mietin, mutta kokemusta tästä ei ole. Onko sillä puolen siiderimestareita? Saa laittaa vinkkiä, millaista puuhaa se on.

Ilta alkaa jo vähän hämärtyä. Hetken kuluttua lähtee pihasiilimme iltakierrokselleen. Pihan perällä on raikasta vettä ja suojaisia pensaita, lehtikasoja ja etanoita. Tämä hellyyttävä kaveri voi paksusti ja tekeytyy pian talviunille, herätäkseen uuteen kevääseen. Joskus, pimeimpinä talvipäivinä sitä toivoo olevansa talvihorroksessa ja heräävänsä aina uuteen kevääseen. 

Kuten tämä meidän pihan pihasiili, Tohelo, joka hellyyttävällä olemuksellaan on hurmannut meidät. 

Kevät, minä sinusta niin kovin pidän. Nähdään taas. Mutta, sitä ennen otetaan väliin syksy ja talvi.

Taalainmaankoivu

Tänään on myös halailtu puita. Oletko kokeillut? Minulle niistä välittyy lämmintä ja positiivista enregiaa. Meidän kodin pihan suosikkini on tämä Taalainmaankoivu, joita puutarhassamme kasvaa kaksi. 

Ihanaa, värikästä syksyn alkua Sinulle, hyvää Puunhalausviikkoa.

Terkuin,

Johanna  

Ötökän elämää 1 Leppäkerttu

Voi mikä ihana yllätyshelle! Kiireisen työpäivän jälkeen on ollut ihanaa kävellä puutarhassa tutkimassa pieniä yksityiskohtia, mitä luonto tarjoaa. Kun päivät tulee vedeltyä suurempia linjoja on tämä jokinlaista vastapainoa, kun voi tutkia läheltä ja löytää yllätyksiä.



Kirjoittelin tuossa viimeksi pihan perällämme olevasta luonnontilassa olevasta risukompostista. Viikonloppuna oli tarkoitus kitkeä valtaviksi pensaiksi kasvaneita nokkosia. Jonkin verran niitä käsipelillä sain kitkettyä, trimmerikin otettiin välillä avuksi, mutta urakka jäi silloin kesken.



Tänään sitten tutkiessani nokkospensaita huomasin ilokseni niiden tarjoavan leppäkertuille kodin. Lehdillä oli kymmenittäin leppäkerttuja, pienen pieniä hämähäkkejä, ja muutamia kotiloita! Miten olinkaan iloinen, että tuo kitkemishomma jäi silloin kesken. Ja miten iloinen myös, siitä, että jaksoin rauhoittua, katsoa tarkemmin ja löytää.





Eikä se nokkonen ole minusta yhtään hullumpi kasvi, kun asiaa mietin. Terveysvaikutuksista ollaan jo kauan tiedetty, sekä lannoitteesta, jota nokkosesta voit valmistaa. Tästä lähtien Meidän Kodin Pihalta löytyy aina villinä kasvavaa nokkosta, sieltä pihan perältä.

Elokuisen alkuillan lämmin valo heijastaa nokkosen lehtiin ja saa kasvin poltinkarvat hohtamaan hopean sävyissä. Siellä lehtien kätköissä on ihan oma elämänsä.



Kun asiaa uusin silmin ajattelen on nokkosen sisäinen kauneus lähes vailla vertaansa. Taitaa tämä vaatimattoman näköinen kasvi olla pihamme salainen kuningas.

Olen iloinen, että oivalsin. Oletko sinä löytänyt puutarhasta yllätyksiä?

Kaunista elokuun viimeistä viikkoa sinulle.

Johanna

Kallionauhus best

Heissan taas! Miten siellä viikko on alkanut? Täällä länsirannikolla ollaan nautittu upeista aurinkopäivistä. Viime postauksessa kerroin suunnitelmistani istuttaa punahattua valkoisen syysleimun kaveriksi. Monttu perennapenkissä odottaa edelleen hankintoja. Kaikki aikanaan. Viekas taka-ajatukseni on houkutella Meidän kodin pihalle lisää perhosia.
Tavoitteenani on lisätä omalla pihalla pölyttäjien ja pieneliöiden määrää, monimuotoisuutta.



Sillä väliin voin ihailla kallionauhuksista hullaantuneita perhosia. Niitä on lennellyt ihan mahdottomasti täällä meidän suunnalla. Ehkä teilläkin? Pitkäaikainen haaveeni on ollut bongata Harjusinisiipi, mutta se kaveri on vielä pysytellyt piilossa. Ja taitaa pysytelläkkin tuolla Säkylän alueella.

Kallionauhukset kasvavat pihamme perällä, peittäen risukompostin suurien kotkansiipien ja villiintyneiden nokkosten kanssa. Villinä kasvava nurkkaus ei suorastaan kaunis ole, mutta tarjoaa upeat oltavat puutarhan pienille apureille, piilopaikan siilille. Pihassamme kukkivat kukat ovat pääväriltään saaneet inspiraationsa ruohosipulin kukasta ja laventelista, valkoisella maustettuna.

Mutta, kallionauhukset ovat niin upeita perhosmangneetteja, että niitä voisin jopa vähän levitellä. Kukkivat juuri oikeaan aikaan kun perhoset ovat kuoriutuneet. Joten, sallittakoon keltainen väriläiskä pihan perällä.



Siellä ne viihtyvät, puolivarjossa, saaden lehtikompostista ravinnetta.
Saa vinkkailla hyviä perhoskukkia aurinkoiselle ja puolivarjoisalle pihalle. Punatähkää perennapenkistä löytyy tämän kesän hankintoina. Ne ovat olleet kimalaisten lemppareita. Ja kylmiöstä löytyisi tilkka punaviiniä, jos vaikka perhosbaarin laittaisi pystyyn. Tähän löytyy hyviä vinkkejä netin uumenista.



Oikealla tiellä ollaan. Vielä jonain päivänä pihallamme lentelee monia eri perhoslajeja. Sillä väliin minä kuoputan, kaivan, istutan. Kylvän siemeniä ja laajennan kantopuutarhaa. Jään odottamaan niitä Meidän Kodin Pihalle.

Ihanaa viikkoa sinulle sinne ruudun toiselle puolen. Kiva kun olit mukana.

 Johanna

Sunnuntaipuuhia puutarhassa

Heippa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle. Tässä istun, elokuisena loppukesän iltana, ja kirjoitan teille ensimmäistä blogikirjoitustani Meidän kodin pihalla -blogiin. On ollut lämmin ja aurinkoinen päivä. Pihalla tuoksuu syyshortensia ja vasta leikattu nurmikko.

Ihan pikkuinen esittely alkuun. Ruudun tällä puolen kirjoittelee Johanna, innokas puutarhan hoitaja, amatööri, jolle oman omakotitalopihan hoitaminen on yhä enemmän pieniä vihreitä tekoja, puutarhan eläinvieraiden seurantaa, luonnon monimuotoisuuden lisäämistä. Tässä ollaan, ihan taajamassa lähellä kaupunkia.

Tänään oli nurmikonleikkaus -päivä, ja pientä pihahommaa. Kaivoin ylös perennapenkistä jalopähkämön, ja ajattelin ostaa tilalle ihanaa punahattua valkoisen syysleimun pariksi.
Jalopähkämö saa nyt aloitella uudessa mullassa kantopuutarhan suojassa, pihajasmiken ja kotkansiipien kaverina. Kompostoidakkaan en sitä malttanut.



Punahattua  en vain onnistunut vielä tänään löytämään, mutta jotain silti käteen jäi. Nippu Hollannin tulppaaneja. Olen istutellut vuosien varrella paljon erilaisia tulppaanisipuleja pihaan. Toiset jaksavat vuosien jälkeen tulla, joka kevät. Paljon olen tuonut myös Hollannin -reissuilta noita sipuleja.



Ja sitten vielä tämä ihana tupsulaventeli, joka oli 80% alennuksella! Sen istutin keittiön ikkunan alle, aurinkoiseen suojaisaan paikkaan. Voi että miten rakastan laventelin tuoksua. Suunnittelin jo, että ehkä hankin koko ikkunan alustan näitä.

 

Sellaisia kuulumisia tänään. Huomenna on uusi päivä. Katselin, että ainakin tänne länsirannikolle on luvattu ihanan lämpimiä päiviä.

Aurinkoa viikkoosi
Nähdään taas,

Johanna