Lehtihommia

Yhden pakkasyön se vaati ja vaahtera oli tiputtanut lähes kaikki lehtensä. Ilmassa tuntuu jo talven lähestyminen. Puutarhassa käy melkoinen kuhina pikkulintujen etsiessä siemeniä ja viimeisiä pikkuhyönteisiä. Ihan vielä en aloita talviruokintaa.

Lehtien haravointi ei sitä lempipuuhaa minulle ole, joten tänäkin syksynä Jonsered pääsi auttamaan tässä lehtihommassa. Silppuava ruohonleikkuri on ihan must jos minulta kysytään. 

Leikkuri silppuaa varsinkin vaahteran lehdet pieneksi silpuksi nurmikolle. Talven aikana silppu on maatunut maahan raviten nurmikkoa. Niin monta hyvää puolta, etten juurikaan täällä enää haravoi. 

Nurmikko kannattaa pitää melko lyhyenä ennen lehtien putoamista, jotta silppuaminen onnistuu ja leikkuri jaksaa pyörittää terää. Sekä myös siksi, että yllätykset lehtien alla on helpompi huomata. 

Ja miten hienoa jälkeä syntyi reilussa puolessa tunnissa. Naapuritkin säästyvät meidän lehtien haravoinnilta. Upea aurinkopäivä taas täällä länsirannikolla. Puutarhan syystyöt on hyvällä mallillaan täällä #meidankodinpihalla. Jos vaikka päiväkaffeet keittäisi ja lähtisi kuvaamaan puutarhaa. Siinä on hyvä sunnuntaihomma. 

Syksyterkuin,

-Johanna-

Syksy saapui

Syksy on saapunut, värjäten luonnon kauneimmilla keltaisen sävyillään, mitä väripaletista on löytynyt. Olen ihastellut puutarhamme värejä tässä monena päivänä. En lukeudu syksyihmisiin, mutta nämä värit ovat kyllä vertaansa vailla.

Puutarhassamme kasvaa yli kymmenen puuta, joten haravointihommia on lähipäivinä luvassa. Helpottaakseni hommaa olen useana vuotena leikannut silppuavalla ruoonleikkurilla lehdet ravitsemaan maata, ja niin ne ovat vaan talven aikana maatuneet maan sisään. 

Tänään tyhjensin kasvihuoneesta viimeiset tomaatit ja chilit. Kompostoin tomaatinvarret ja laitoin kasvihuoneen odottamaan taas ensi kevättä. On aina syksyisin vähän haikeat tunnelmat, kun luonto on vaipumassa talviunille.

Jos kaihoisaa niin myös jotain mukavaa. Olen monena vuotena ruokkinut pikkulintuja ja seurannut niiden puuhia. Lintujen ruokinnan voi taas hetken kuluttua alottaa. Taidan tänäkin vuonna tehdä myös itse muutamia siemenpötköjä kun talvi saapuu. Odotan jo, saisinko tänne houkuteltua punatulkkuja. Paljon täällä lintuvieraita käy. 

Ulkona satelee ja ilma on raikasta. Kun puhaltaa ilmaan suusta nousee kiemurainen höyry. Tuoksuu lehdet ja maa. Pihan perällä siili on nukahtanut talviunilleen, herätäkseen uuteen kevääseen. Jossain kauempana lämmitetään saunaa. 

Iloa syyspäiviisi,

Johanna

Pihabongausta

Sieltä se syksy saapuu, pienin askelin, mutta varmasti. Lähipäivinä on ollut monta sateista päivää, jotka ovat iltaa kohden muuttuneet lämmittäväksi aurinkoillaksi. On tullut tehtyä yhä vähemmän pihatöitä. Ruoho on saanut kasvaa ja perennapenkki näyttää parhaimmat loistonsa nähneeltä.



Sadepäivät ja viilenevät aamut ovat tuoneet pihallemme värikkään kirjon lintuja. Useasti ne viihtyvät tuolla pihan perällä, johon olen laittanut muutaman juottoastian siileille.



Siellä ne kylpevät. Vähän isommat ja pienemmät kaverit.



Harrastan pienimuotoisesti myös pihabongausta. Viime keväänä ensimmäistä kertaa pihaan lensi pähkinähakki. Siitä lähtien niitä aina silloin tällöin täällä on käynyt. Ei ihan päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa kuitenkin.



Rastaita on myös paljon. Ne lentävät suurena parvena sateen jälkeen kuuntelemaan, josko kastemadot olisivat nousset nurmen pintaan. Taitavia ovat näissä pyydysytspuuhissaan.



Odotan jo innolla, että voin aloittaa talviruokinnan. Pihallamme vierailee silloin mm sinitiaisia, talitinttejä, urpiaisia ja tiklejä. Paljon fasaaneja, naakkoja, harakoita ja variksia. Muutama tikkakin on eksynyt tänne, sekä paljon varpusia ja muutaman kerran myös punatulkku on piipahtanut käymään.



Meidän kodin pihalla on ollut ilo seurata jo kahtena kesänä harakan pesintää. Tänä vuonna persästä kuoriutui kolme poikasta. Pitkään ne lentelivät aina yhdessä. Nyt lienevät jo eriytyneet, enkä enää osaa erottaa kuka näistä kuuluu veljessarjaan. Tämä kaveri oli kait ollut pienimuotoisessa kinassa kun niin kovin riutuneelta näytti.

Antaa syksyn tulla, pienin askelein. Täällä Meidän Kodin Pihalla siirrytään bongailemaan lintuja ja virittelemään ruokintapisteitä, sitten kun sen aika koittaa.



Sillä välin, nautitaan tulevasta syksyn väriloistosta ja istutetaan perennapenkkiin satoja tulppaaneja ottamaan tuleva kevät vastaan.

Kaunista viikkoa sinulle

-Johanna-

Makroilua

Voi miten upeana syyskuun ensimmäinen päivä on näyttäytynyt! Täällä länsirannikolla on mahtava aurinkoilma. Pieni tuulenvire kuivaa keittiöpuutarhassa vastapestyn pyykin ja minulla on aikaa istahtaa ja vähän kuvailla puutarhaa.
 Keväällä heittelin pussin sekalaisia siemeniä tähän yrttipenkkiin ja nyt saan nauttia ihanan rennosti kukkivista unikoista, malvasta, suklaamintusta ja monesta muusta ihanasasta pikkukukasta. Olen antanut yrttipenkin kasvaa ihan villisti ja turhia kitkemättä.



Itse pidän tällaisesta rennosta vapaana kasvavasta kukkaloistosta. Vähän villiintynyt on minun silmääni tunnelma, jota haen. Sinne mahtuu sekaan hiukan rikkaakin. Toivon, että unikko levittäytyy vielä enemmän tähän penkkiin. Ensi keväänä kylvän lisää tähän sekakukkaa.



Siinä kahvitellessani paviljongin varjossa innostuin makrokuvaamaan yksityiskohtia puutarhan kukista. Tuo makrokuvaus on siitä kiva laji, että pääsee näkemään vähän tarkemmin millaista elämää kukkien sisällä vilisee. Tänään kuvailin ihan puhelimeen kiinnitettävällä linssillä. Tässä muutamia kuvia.









Tänä kesänä on liikkeellä ollut ilahduttavan paljon kimalaisia. Noita hellyyttäviä ja ahkeria puutarhan pikkuapureita on kiva myös seurailla, ovat niin kovin tosissaan tuon hommansa kanssa. Lajeja en tunnisa, mutta useampaa erilaista lentelijää tässä on kesän aikana pyörinyt. Erityisesti lilat kukkaset ovat niiden mieleen.



Tällaisia sunnuntaisia pikakuulumisia täältä Meidän kodin pihalta. Pyykit taitavat olla kuivat, minä lähden tästä jatkamaan kotihommia.

Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi.
Kiva kun olit mukana.

-Johanna-

Kesän viimeinen viikonloppu

Se olisi sitten viimeinen päivä, ennen kun kuun alkuliitteessä mainitaan syksy.  On ollut pitkä kesä. Aloittelin huhtikuun lopulla instan puolella uutta sivua @meidankodinpihalla . Silloin elettiin kevään loppua, kesän alkua. Tuntuu, että kaikesta tuosta on ikuisuus. 

Sirotuomipihlaja keväällä

Puutarhassa kukkivat kymmenet tulppaanit, pieni ketokukkaprojektini sai alkunsa, istutettiin kitkettiin, kylvettiin ja edessä tulisi olemaan uusia alkuja, valoisia yöttömiä öitä. Tuntuuko sinusta, että keväästä on ikuisuus?

Tänään olen viettänyt puutarhassa aikaa lähinnä vain katsellen ja kierrellen. Havainnoiden yksityiskotia. Suuremmat pihatyöt olen vielä lykännyt tulevaisuuteen. Oli kiva vain nautiskella joutenolosta ja kuunnella luontoa.

Tulevina viikkoina täällä ainakin riittää haravointihommia, omenapuun sadon korjuuta, tomaattien alasottoa. Muutamia oksia pitäisi karsia puista ja laittaa kasvihuone talviteloille. 

Omenoista olen tehnyt jo hilloa. Tarkoitus olisi vielä ehtiä viemään tuoremehuasemalle muutama kymmenen kiloa puristettavaksi. Siiderin tekoa mietin, mutta kokemusta tästä ei ole. Onko sillä puolen siiderimestareita? Saa laittaa vinkkiä, millaista puuhaa se on.

Ilta alkaa jo vähän hämärtyä. Hetken kuluttua lähtee pihasiilimme iltakierrokselleen. Pihan perällä on raikasta vettä ja suojaisia pensaita, lehtikasoja ja etanoita. Tämä hellyyttävä kaveri voi paksusti ja tekeytyy pian talviunille, herätäkseen uuteen kevääseen. Joskus, pimeimpinä talvipäivinä sitä toivoo olevansa talvihorroksessa ja heräävänsä aina uuteen kevääseen. 

Kuten tämä meidän pihan pihasiili, Tohelo, joka hellyyttävällä olemuksellaan on hurmannut meidät. 

Kevät, minä sinusta niin kovin pidän. Nähdään taas. Mutta, sitä ennen otetaan väliin syksy ja talvi.

Taalainmaankoivu

Tänään on myös halailtu puita. Oletko kokeillut? Minulle niistä välittyy lämmintä ja positiivista enregiaa. Meidän kodin pihan suosikkini on tämä Taalainmaankoivu, joita puutarhassamme kasvaa kaksi. 

Ihanaa, värikästä syksyn alkua Sinulle, hyvää Puunhalausviikkoa.

Terkuin,

Johanna  

Ötökän elämää 1 Leppäkerttu

Voi mikä ihana yllätyshelle! Kiireisen työpäivän jälkeen on ollut ihanaa kävellä puutarhassa tutkimassa pieniä yksityiskohtia, mitä luonto tarjoaa. Kun päivät tulee vedeltyä suurempia linjoja on tämä jokinlaista vastapainoa, kun voi tutkia läheltä ja löytää yllätyksiä.



Kirjoittelin tuossa viimeksi pihan perällämme olevasta luonnontilassa olevasta risukompostista. Viikonloppuna oli tarkoitus kitkeä valtaviksi pensaiksi kasvaneita nokkosia. Jonkin verran niitä käsipelillä sain kitkettyä, trimmerikin otettiin välillä avuksi, mutta urakka jäi silloin kesken.



Tänään sitten tutkiessani nokkospensaita huomasin ilokseni niiden tarjoavan leppäkertuille kodin. Lehdillä oli kymmenittäin leppäkerttuja, pienen pieniä hämähäkkejä, ja muutamia kotiloita! Miten olinkaan iloinen, että tuo kitkemishomma jäi silloin kesken. Ja miten iloinen myös, siitä, että jaksoin rauhoittua, katsoa tarkemmin ja löytää.





Eikä se nokkonen ole minusta yhtään hullumpi kasvi, kun asiaa mietin. Terveysvaikutuksista ollaan jo kauan tiedetty, sekä lannoitteesta, jota nokkosesta voit valmistaa. Tästä lähtien Meidän Kodin Pihalta löytyy aina villinä kasvavaa nokkosta, sieltä pihan perältä.

Elokuisen alkuillan lämmin valo heijastaa nokkosen lehtiin ja saa kasvin poltinkarvat hohtamaan hopean sävyissä. Siellä lehtien kätköissä on ihan oma elämänsä.



Kun asiaa uusin silmin ajattelen on nokkosen sisäinen kauneus lähes vailla vertaansa. Taitaa tämä vaatimattoman näköinen kasvi olla pihamme salainen kuningas.

Olen iloinen, että oivalsin. Oletko sinä löytänyt puutarhasta yllätyksiä?

Kaunista elokuun viimeistä viikkoa sinulle.

Johanna

Kallionauhus best

Heissan taas! Miten siellä viikko on alkanut? Täällä länsirannikolla ollaan nautittu upeista aurinkopäivistä. Viime postauksessa kerroin suunnitelmistani istuttaa punahattua valkoisen syysleimun kaveriksi. Monttu perennapenkissä odottaa edelleen hankintoja. Kaikki aikanaan. Viekas taka-ajatukseni on houkutella Meidän kodin pihalle lisää perhosia.
Tavoitteenani on lisätä omalla pihalla pölyttäjien ja pieneliöiden määrää, monimuotoisuutta.



Sillä väliin voin ihailla kallionauhuksista hullaantuneita perhosia. Niitä on lennellyt ihan mahdottomasti täällä meidän suunnalla. Ehkä teilläkin? Pitkäaikainen haaveeni on ollut bongata Harjusinisiipi, mutta se kaveri on vielä pysytellyt piilossa. Ja taitaa pysytelläkkin tuolla Säkylän alueella.

Kallionauhukset kasvavat pihamme perällä, peittäen risukompostin suurien kotkansiipien ja villiintyneiden nokkosten kanssa. Villinä kasvava nurkkaus ei suorastaan kaunis ole, mutta tarjoaa upeat oltavat puutarhan pienille apureille, piilopaikan siilille. Pihassamme kukkivat kukat ovat pääväriltään saaneet inspiraationsa ruohosipulin kukasta ja laventelista, valkoisella maustettuna.

Mutta, kallionauhukset ovat niin upeita perhosmangneetteja, että niitä voisin jopa vähän levitellä. Kukkivat juuri oikeaan aikaan kun perhoset ovat kuoriutuneet. Joten, sallittakoon keltainen väriläiskä pihan perällä.



Siellä ne viihtyvät, puolivarjossa, saaden lehtikompostista ravinnetta.
Saa vinkkailla hyviä perhoskukkia aurinkoiselle ja puolivarjoisalle pihalle. Punatähkää perennapenkistä löytyy tämän kesän hankintoina. Ne ovat olleet kimalaisten lemppareita. Ja kylmiöstä löytyisi tilkka punaviiniä, jos vaikka perhosbaarin laittaisi pystyyn. Tähän löytyy hyviä vinkkejä netin uumenista.



Oikealla tiellä ollaan. Vielä jonain päivänä pihallamme lentelee monia eri perhoslajeja. Sillä väliin minä kuoputan, kaivan, istutan. Kylvän siemeniä ja laajennan kantopuutarhaa. Jään odottamaan niitä Meidän Kodin Pihalle.

Ihanaa viikkoa sinulle sinne ruudun toiselle puolen. Kiva kun olit mukana.

 Johanna

Sunnuntaipuuhia puutarhassa

Heippa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle. Tässä istun, elokuisena loppukesän iltana, ja kirjoitan teille ensimmäistä blogikirjoitustani Meidän kodin pihalla -blogiin. On ollut lämmin ja aurinkoinen päivä. Pihalla tuoksuu syyshortensia ja vasta leikattu nurmikko.

Ihan pikkuinen esittely alkuun. Ruudun tällä puolen kirjoittelee Johanna, innokas puutarhan hoitaja, amatööri, jolle oman omakotitalopihan hoitaminen on yhä enemmän pieniä vihreitä tekoja, puutarhan eläinvieraiden seurantaa, luonnon monimuotoisuuden lisäämistä. Tässä ollaan, ihan taajamassa lähellä kaupunkia.

Tänään oli nurmikonleikkaus -päivä, ja pientä pihahommaa. Kaivoin ylös perennapenkistä jalopähkämön, ja ajattelin ostaa tilalle ihanaa punahattua valkoisen syysleimun pariksi.
Jalopähkämö saa nyt aloitella uudessa mullassa kantopuutarhan suojassa, pihajasmiken ja kotkansiipien kaverina. Kompostoidakkaan en sitä malttanut.



Punahattua  en vain onnistunut vielä tänään löytämään, mutta jotain silti käteen jäi. Nippu Hollannin tulppaaneja. Olen istutellut vuosien varrella paljon erilaisia tulppaanisipuleja pihaan. Toiset jaksavat vuosien jälkeen tulla, joka kevät. Paljon olen tuonut myös Hollannin -reissuilta noita sipuleja.



Ja sitten vielä tämä ihana tupsulaventeli, joka oli 80% alennuksella! Sen istutin keittiön ikkunan alle, aurinkoiseen suojaisaan paikkaan. Voi että miten rakastan laventelin tuoksua. Suunnittelin jo, että ehkä hankin koko ikkunan alustan näitä.

 

Sellaisia kuulumisia tänään. Huomenna on uusi päivä. Katselin, että ainakin tänne länsirannikolle on luvattu ihanan lämpimiä päiviä.

Aurinkoa viikkoosi
Nähdään taas,

Johanna