Syksy saapui

Syksy on saapunut, värjäten luonnon kauneimmilla keltaisen sävyillään, mitä väripaletista on löytynyt. Olen ihastellut puutarhamme värejä tässä monena päivänä. En lukeudu syksyihmisiin, mutta nämä värit ovat kyllä vertaansa vailla.

Puutarhassamme kasvaa yli kymmenen puuta, joten haravointihommia on lähipäivinä luvassa. Helpottaakseni hommaa olen useana vuotena leikannut silppuavalla ruoonleikkurilla lehdet ravitsemaan maata, ja niin ne ovat vaan talven aikana maatuneet maan sisään. 

Tänään tyhjensin kasvihuoneesta viimeiset tomaatit ja chilit. Kompostoin tomaatinvarret ja laitoin kasvihuoneen odottamaan taas ensi kevättä. On aina syksyisin vähän haikeat tunnelmat, kun luonto on vaipumassa talviunille.

Jos kaihoisaa niin myös jotain mukavaa. Olen monena vuotena ruokkinut pikkulintuja ja seurannut niiden puuhia. Lintujen ruokinnan voi taas hetken kuluttua alottaa. Taidan tänäkin vuonna tehdä myös itse muutamia siemenpötköjä kun talvi saapuu. Odotan jo, saisinko tänne houkuteltua punatulkkuja. Paljon täällä lintuvieraita käy. 

Ulkona satelee ja ilma on raikasta. Kun puhaltaa ilmaan suusta nousee kiemurainen höyry. Tuoksuu lehdet ja maa. Pihan perällä siili on nukahtanut talviunilleen, herätäkseen uuteen kevääseen. Jossain kauempana lämmitetään saunaa. 

Iloa syyspäiviisi,

Johanna

Pihabongausta

Sieltä se syksy saapuu, pienin askelin, mutta varmasti. Lähipäivinä on ollut monta sateista päivää, jotka ovat iltaa kohden muuttuneet lämmittäväksi aurinkoillaksi. On tullut tehtyä yhä vähemmän pihatöitä. Ruoho on saanut kasvaa ja perennapenkki näyttää parhaimmat loistonsa nähneeltä.



Sadepäivät ja viilenevät aamut ovat tuoneet pihallemme värikkään kirjon lintuja. Useasti ne viihtyvät tuolla pihan perällä, johon olen laittanut muutaman juottoastian siileille.



Siellä ne kylpevät. Vähän isommat ja pienemmät kaverit.



Harrastan pienimuotoisesti myös pihabongausta. Viime keväänä ensimmäistä kertaa pihaan lensi pähkinähakki. Siitä lähtien niitä aina silloin tällöin täällä on käynyt. Ei ihan päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa kuitenkin.



Rastaita on myös paljon. Ne lentävät suurena parvena sateen jälkeen kuuntelemaan, josko kastemadot olisivat nousset nurmen pintaan. Taitavia ovat näissä pyydysytspuuhissaan.



Odotan jo innolla, että voin aloittaa talviruokinnan. Pihallamme vierailee silloin mm sinitiaisia, talitinttejä, urpiaisia ja tiklejä. Paljon fasaaneja, naakkoja, harakoita ja variksia. Muutama tikkakin on eksynyt tänne, sekä paljon varpusia ja muutaman kerran myös punatulkku on piipahtanut käymään.



Meidän kodin pihalla on ollut ilo seurata jo kahtena kesänä harakan pesintää. Tänä vuonna persästä kuoriutui kolme poikasta. Pitkään ne lentelivät aina yhdessä. Nyt lienevät jo eriytyneet, enkä enää osaa erottaa kuka näistä kuuluu veljessarjaan. Tämä kaveri oli kait ollut pienimuotoisessa kinassa kun niin kovin riutuneelta näytti.

Antaa syksyn tulla, pienin askelein. Täällä Meidän Kodin Pihalla siirrytään bongailemaan lintuja ja virittelemään ruokintapisteitä, sitten kun sen aika koittaa.



Sillä välin, nautitaan tulevasta syksyn väriloistosta ja istutetaan perennapenkkiin satoja tulppaaneja ottamaan tuleva kevät vastaan.

Kaunista viikkoa sinulle

-Johanna-

Makroilua

Voi miten upeana syyskuun ensimmäinen päivä on näyttäytynyt! Täällä länsirannikolla on mahtava aurinkoilma. Pieni tuulenvire kuivaa keittiöpuutarhassa vastapestyn pyykin ja minulla on aikaa istahtaa ja vähän kuvailla puutarhaa.
 Keväällä heittelin pussin sekalaisia siemeniä tähän yrttipenkkiin ja nyt saan nauttia ihanan rennosti kukkivista unikoista, malvasta, suklaamintusta ja monesta muusta ihanasasta pikkukukasta. Olen antanut yrttipenkin kasvaa ihan villisti ja turhia kitkemättä.



Itse pidän tällaisesta rennosta vapaana kasvavasta kukkaloistosta. Vähän villiintynyt on minun silmääni tunnelma, jota haen. Sinne mahtuu sekaan hiukan rikkaakin. Toivon, että unikko levittäytyy vielä enemmän tähän penkkiin. Ensi keväänä kylvän lisää tähän sekakukkaa.



Siinä kahvitellessani paviljongin varjossa innostuin makrokuvaamaan yksityiskohtia puutarhan kukista. Tuo makrokuvaus on siitä kiva laji, että pääsee näkemään vähän tarkemmin millaista elämää kukkien sisällä vilisee. Tänään kuvailin ihan puhelimeen kiinnitettävällä linssillä. Tässä muutamia kuvia.









Tänä kesänä on liikkeellä ollut ilahduttavan paljon kimalaisia. Noita hellyyttäviä ja ahkeria puutarhan pikkuapureita on kiva myös seurailla, ovat niin kovin tosissaan tuon hommansa kanssa. Lajeja en tunnisa, mutta useampaa erilaista lentelijää tässä on kesän aikana pyörinyt. Erityisesti lilat kukkaset ovat niiden mieleen.



Tällaisia sunnuntaisia pikakuulumisia täältä Meidän kodin pihalta. Pyykit taitavat olla kuivat, minä lähden tästä jatkamaan kotihommia.

Kaikkea hyvää tulevaan viikkoosi.
Kiva kun olit mukana.

-Johanna-